Olen aiemminkin blogissani kertonut, miten meillä saattaa aivan yhtäkkiä järjestys muuttua.Yleensä siinä käy niin, että istahdan sohvalle, otan sisustuslehden ja luen pari minuuttia. Sitten pikainen katse olohuoneeseen, muutama mielikuva ja ajatustyöskentelyä. Ja kas, taas on järjestys muuttunut. Yleensä lapset huutavat epätoivoisesti "ei saa, tämä on hyvä". Edellisellä kerralla nuorempi tyttöni suorastaan roikkui sohvassa ja yritti estää  muutokset. Mies tulee kotiin illalla ja toteaa "jaahas, että tällainen". Lapset siis ilmiselvästi pitävät rutiineista ja pysyvyydestä. Mutta ehkä näistä muutoksista ei kuitenkaan jää pysyviä traumoja.

Kuvia muutoksista harvemmin on ehtinyt blogin puolelle, instagramiin kuitenkin. 

Viimeisin järjestys näyttää tältä. Juuri nyt, tänä päivänä.

 Vaikea sanoa, miksi perusonnellisella ihmisellä on jatkuva ahdistus ja tarve muuttaa järjestystä. Onko muilla samaa ongelmaa?

Nyt on mahtava tilaisuus hankkia pala historiaa. Olympiastadion on remontin kourissa ja vanhat penkit korvataan uusilla. Joten vanhat penkit on laitettu myyntiin.

Aiemmin olen kertonut meidän mökkiremontista, jonne on rakentunut yleisurheilukenttä sekä punttisali.

Urheilukentällä voi harrastaa korkeushyppyä, kuulantyöntöä, korista, sulkapalloa, sählyä, ammuntaa. Ylempää löytyy juoksusuoraa, pituushyppyä sekä tietysti aidat.

Kuten kuvista näkyy, on ilman muuta selvää, että meille tulee penkkejä. Ja miten mahtavaa on saada nimenomaan Olympiastadionin penkit. Onhan tuolla jo Eläintarhan remontista jäänyttä tartan-mattoa.

Pääsemme itse sahaamaan omat penkit, joita on nyt ostettu etukäteen neljä kappaletta. Olympiastadion haastaa myös ideoimaan ja tuunaamaan penkeillä uuden elämän.

Ja jos ei itse halua käydä sahailemassa, niin penkkejä on mahdollista ostaa myöhemminkin. Keväällä 2016 tulee myyntiin design-penkkejä  jalallisina versioina Vepsäläisen myymälöissä. Tätä Vepsäläisen Olympiastadion-mallistoa on tällöin myynnissä rajattu määrä.

Lisää tästä projektista voi lukea Olympiastadionin sivuilta, täältä.

Saadut varat käytetään lyhentämättömänä Olympiastadionin remonttiin. 

Joten käykääpä hankkimassa itsellenne pala historaa. 

Löysin aivan ihanan synttärilahjan vanhemmalle tyttärelle. Kartan, josta raaputettaa näkyviin maat, joissa on käynyt. Scratch mapin. Lisäksi vielä matkapäiväkirjan, johon voi laitaa muistiin matkalla kokemiaan asioita. Päiväkirjassa on myös tasku, johon laitetaan kaikki tärkeät liput ja laput. Muistot matkalta. Nämä löysin  liikkeestä nimeltään Båtskin.

Täydellinen lahja 13-vuotiaalle, jonka Lontoo on juuri lumonnut. Edessä odotus uudesta kaupunkilomasta.

Elämä edessä, maailma valloitettavana. 

Ihanaa synttäriä, rakas tyttäreni <3

Minulla on usein menoa Sipoon puolelle, koska hevoseni asustelee siellä. 

Ja siihen on silloin tällöin hyvä yhdistää matka Nikkilään ja sisustusputiikki Bedmiliin.  Bedmil sijaitsee vanhassa hirsitalossa, mikä antaa hienon lisän tämän putiikin tunnelmaan. Itse käyn täydentämässä Lampe Berger -ilmanpuhdistajaani nesteitä. Lampe Bergerin ja sisustuksen lisäksi valikoimissa on Le Comptoir de Mathilden herkkuja, mm  makusiirappeja ja tapenadeja.

Viehättävää, eikö olekin. Puhumattakaan Bedmilin ihanasta emännästä, Merjasta. Häneltä saa myös sisustussuunnittelua. 

Joten käykää poikkeamassa putiikkiin.

Perjantai, tyttöjen harrastukset pulkassa. Elämä on  hieman rauhoittunut, kun perjantait ei mene kokonaan mökille eikä Espanjaan siirtymiseen. Nyt ollaan hetki vain kotona. Mies tosin on työmatkalla Barcelonassa.
Mutta me tytöt saatiin kylään ihana ystävä, toisen lapsen kummi. Ystävä, joka on kulkenut matkassa jo vuosia ja  toimii usein oman elämäni muistina. Vietetään tyttöjen iltaa.

Laitetaan pöytään nopea kanasalaatti. Istutaan kynttilänvalossa ja muistellaan menneitä. Nauretaan ja itketään. Muistellaan rakasta ihmistä taivaassa. Joka aivan varmasti on mukana omalla tavallaan, nauraa meidän jutuille.

Mitäs teidän elämään kuuluu?

Ajattelin jakaa teille yhden kokemuksen omasta elävästä elämästä.

 Meillä on paljon tavaraa. Vaatteita (rakastan vaatteita). Ja tietysti kaksi tyttöä, joilta jää vaatteita. Kirjoja, astioita, sisustustavaraa. Olen jonkin aikaa keräillyt ja pistänyt turhaa tavaraa kasaan. Ja ajatellut vieväni ne itsepalvelukirpparille. Ja vidoin sain sen tehtyä. Monta kassillista tavaraa. Paikan vuokra oli 24 euroa viikko. 

Mikä ei suinkaan ole paha. Mutta, kun kiireellä vein tavarat juuri ennen sulkemisaikaa, niin jopa olikin sakkolappu tullut autoon. Olin unohtanut parikkikiekon kiireessä.

Neljän päivän jälkeen kävin taas järjestelmässä tavaroita ja kysyin uteliaana, kuinka paljon on ollut myyntiä. 10 euroa, siis vaivaiset 10.  Lisää en tavaraa enää viitsinyt viedä, vaan vein suosiolla viereiseen Fidaan. 

Tänään kävin hakemassa loputkin. Onneksi myyntiä oli kertynyt jo hieman enemmän. Osan tavaroista  vein taas suosiolla Fidaan. Ainakin siitä tuli hyvä mieli, meneehän se hyväntekeväisyyteen. 

Eli tilinpäätöksenä jäin tästä rupeamasta tappiolle noin 10 e. Sakko toki oli omaa tyhmyyttä. Mutta kuitenkin.

Ja mikä oli tämän tarinan opetus. Tästä lähtien mietin tarkkaan, mitä ostan. Tarvitsenko sitä todella, vai haluanko vain, koska se on ihana ja trendikäs.  Löytyykö sille paikka.  Ja olenko valmis luopumaan edellisistä.

Onneksi tämä opetus kuitenkin hieman vähensi tavaran määrää. Se on suuri asia ja olen siitä tyytyväinen. Ja to do -listalta on hävinnyt kohta "vie tavaraa myyntiin". En vie enää ja toivon, ettei sitä enää kerry. 

Että sellainen pieni tarina, näin sopivasti hulluje päivien alla. (Tässä voisi olla hymynaaman paikka.)

 

Kuva on vain kuva. Ja kukkiin voi muuten tuhlata hyvällä omallatunnolla...