Tänä talvena on näykynyt paljon  ihania tekoturkiksia. Myös minun talven luottovaatteeni on Tallinnasta ostettu takki. Takki on ihanan lämmin vaikka tekoturkista onkin.



Pakkaslukemien noustessa muistin taas varastossa säilytyksessä olevan takin. Takin, jota en ole pitänyt kertaakaan. Tai korjaan, pidin sitä kerran, kun pukeuduin juhliin Bond-tytöksi. Ja syy miksi en takkia ole pitänyt on se, että takki on turkista. Koska oma mielipiteeni on ehdoton ei turkistarhaukselle ja kaikille eläinkokeille. Toisaalta kaniturkki on ostettu aikoinaan Lontoon Camden Townista ja ehtaa vintagea, kierrätystä siis. Antaako tämä minulle anteeksi turkikiksen käytön. Ja pelastaisinko edes vähän maapalloa, jos en ostaisi uutta takkia, vaan käyttäisi tätä kierrätettyä?
Ja miten voisin viestittää sen kaupungilla kulkiessani. Että en kannata turkistarhausta ja tämä on oikeastaan ekologinen vaihtoehto. En muuten tainnut noin 15 vuotta sitten takkia ostaessa miettiä turkiksen pahuutta tai hyvyyttä. Silloin se tuntui vain kauniilta ja edulliselta...







Ja tähän loppuun vielä kevennyksesksi kertomus eläinrakkaudesta. Meidän roskiksesta löytyi eilen pieni peltohiiri. Mysteeriksi jäi, miten se ikinä on sinne tiensä löytänyt. Mutta joka tapauksessa muutaman tytön ja minun toimesta  talossa kuului kirkumista ja kovaa. Mutta osa siitä jotui siitä, että olimme huolissamme, että mieheni satuttaisi tai jopa tappaisi pienen raukan. Tämä näytös sai kuitenkin onnellisen lopun. Hiiri pääsi elävänä ulos ja luultavasti livahti ensimmäisestä raosta takaisin talomme lämpöön...

Mutta siihen kaniturkkiin. Mitä mieltä olette? Luultavasti jää minulla edelleen varastoon säilytykseen. Mutta olisi kiva kuulla teidän mielipiteitä asiasta. Ekologista, eettisesti tuomittavaa,  onko tässä tapauksessa jotain lieventäviä asianhaaroja?

Huomenna perjantaina starttaavat Matkamessut ja tällä teemalla jatketaan vielä täälläkin eli palataan hetkeksi  Espanjan lempeän lämpimiin tunnelmiin asukuvin.
Kevyet ja ohuet mekot ovat mielestäni parhaita ja monikäyttöisimpiä matkavaatteita.  Niitä voi hyvin käyttää neuleiden, takin ja nilkkureiden kanssa kylmemmälläkin ilmalla.
Meille tosin sattui täydelliset aurinkoiset ilmat ja päivällä oli ihanan lämmintä. Iltaisin olikin sittten toisenlaiset tunnelmat ja yksi harvoista ostoksistani matkalla olikin lämmin neule.

neule Mango

kengät Zara

mekko Neo Noir

sadetakki Rains

Toinen uusita hankinnoistani oli sadetakki. Ja  tämän ostin  hyvällä omallatunnolla. En niinkään Espanjassa oleilua varten vaan Suomeen. Veikkaan, että sadetakillani on täällä kovasti käyttöä.

Ja sateesta puheenollen, palataan messuihin. Arvontageneraattori on juuri arponut kaksi Matka 2019 messulippua ja onnelliset voittajat löytyivät. Anonyymeille voittajille  on laitettu sähköpostissa juuri liput. Onnea vielä voittajille! Kiitos kaikille osallistujille ja  myös liput lahjoittaneelle Messukeskukselle.

Nähdään Matka 2019 messuilla, minulla taitaa olla jo muutama unelma vailla toteuttamista...

Seuraavana viikonloppuna eli 18. - 20.1.  käynnistyvät taas Matkamessut. Matkojen lisäksi yhtenä teemana messuilla on  asuminen ulkomailla. Messuilla on tällä kertaa mukana Koti Ulkomailla -tapahtuma. Tästä tapahtumasta on muuten myös saanut alkunsa aikoinaan meidänkin oma koti ulkomailla eli Espanjan Casa Mimi.

Edellisessä postauksessa esiteltiin Casa Mimin yläterassia ja kalkkimaalauksella stailaamista. Nyt katsastetaan  alakerran terassin pieni muutos.

Terassilla on aiemmin ollut mustat rottinkituolit, jotka eivät kuitenkaan kestäneet suoraan sään armoilla säilytystä. Joten oli aika hankkia uudet. Tilalle ostimme laadukkaat muovituolit, jotka kestävät sään vaihteluita paremmin kun rottinki.  Leroy Merlinistä taas löysimme jalalle pehmeän tuntuisen muovimaton.



Tämän muutoksen lisäksi vielä muutama otos viimeiseltä reissulta.





Omalla terassilla on kieltämättä aika ihana juoda aamukahvit. Tammikuussa aurinko nousee myöhään ja tunnin aikaero vaikuttaa ainakin alkulomasta. Joten aamukahvit join usein kuutamossa. Mutta uskollisesti ja upeasti se aurinko kuitenkin nousi mereltä, jokaisena päivänä. Loppulomasta olikin rytmi muuttunut enemmän paikalliseksi, joten myöhäinen aamupala auringossakin onnistui.

Jos edes hieman kahvit omalla terassilla  ulkomailla houkuttaa, niin kannattaa suunnata siis viikonloppuna Matkamessuille. Costan Blancan alue, missä meidänkin asunto sijaitsee, on myös edustettuna messuilla.

Minulla on ilo arpoa kahdelle onnekkaalle lippu Matkamessuille. Kommentoimalla ja jättämällä yhteystietosi tähän postaukseen olet mukana arvonnassa. Arvonta päättyy torstaina 17.1. klo 20.00 Toimitan lipun voittajille suoraan sähköpostiin.

Ja muistakaa, että pieni tai suurempikin toive ääneen sanottuna voi olla alku sen toteutumiselle. Näin minullekin kävi...

Ostin edellisellä kerralla Espanjassa edulliset valkoiset seinäkoristeet. Koska seinäkoristeet oli tarkoitus laittaa terassille, valkoiselle seinälle, oli niille tehtävä jotain. Ja taas kerran kalkkimaali tuli apuun. Mietin hetken miten vien maalin, kun matkustamme vain käsimatkatavaroilla. Mutta kun aukaisin kotona vanhan kalkkimaalipurkin, tiesin heti ratkaisun ongelmaan. Maali oli kuivunut  aivan kovaksi eikä todellakaan ollut enää nestettä. Otin pienen palan kuivunutta maalia mukaan. Espanjassa sekoitin siihen kuumaa vettä ja maali toimi taas mainiosti.





Vertailun vuoksi vielä edellisen matkan kuva, kun seinäkoristeet olivat vielä valkoisia.


Hauskasti muuten kuvista huomaa, milloin ollaan reissussa ystävien kanssa ja milloin perheen kanssa. Perheen kanssa oleillessa tuo visuaalinen puoli ja terassilla istuminen jää hieman vähemmälle ja silloin puuhaillaan muita juttuja. Mutta vaihtelu virkistää ja ystävän kanssa matka odottaa taas muutaman kuukauden päästä...

Niin se ja muutos. Kumpi parempi, vaalea vai tumma?

Pieni Ainara tyttö on löydetty kulkemasta Murcian katuja ja tuotu tarhalle uuden, paremman elämän toivossa. Nyt tämä ihana nuori rakkaus pääsee omaan kotiin Suomeen, minun vanhempieni koiraksi.

Ainaraa voi hyvin kutsua joulun ihmeeksi. Äitini jouluaterialla mainitsema komentti "kyllähän meillekin vielä koira menisi" sai aikaan tämän onnellisen tapahtumaketjun, jossa kaikki sujui kuin suunnitellusti. Juuri sopiva koira odotti kotia ja minä perheeni kanssa menossa Espanjaan, joten pystyimme vielä vahvistamaan ensitunnelmat omasta koirasta. Ja kyllä, se oli rakkautta ensisilmäyksellä.

Joten jännittävät ajat ovat edessä. Miten sujuu lento, kotiutuminen ja ensikohtaaminen lumen kanssa.






Ainara saa siis onnellisen lopun. Kun myös monet muut tarhalle otetut ja pelastetut. Vaikein tilanne on isommilla ja vanhemmilla koirilla. Niille ei ole helppoa saada kotia. Harmillinen tilanne on myös aivan pienillä pennuilla. Menee pitkään, ennen kun pennut ovat saaneet tarpeelliset rokotukset ja voivat lähteä uusiin koteihin. Ja juuri nyt yöt tarhalla ovat todella kylmiä.









Kyllä sydän särkyy näiden kanssa....



 

Vuoden ensimmäinen päivä Espanjassa. Ilma on tuuleton ja lämmin, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. La Matan kilometrejä pitkällä rauhallisella rannalla kävely täydellistä simpukkaa etsien on takuuvarmaa toimintaa perheelle, kun kaikki paikat ovat kiinni.














Näin on hyvä aloittaa uusi vuosi, rannalla kävellen ja meressä kahlaten, ympärillä onnellisia lapsia  ja koiria. Ja voi miten paljon meidän Nelson rakastaisi juosta tuolla rannalla. Ehkä joskus tulevaisuudessa meillä on koira, joka voi matkata perheen mukana tänne Espanjaan. Ei ehkä tämän vuoden toive, mutta tulevaisuuden...

Ihanaa Uutta Vuotta <3