Viime viikonloppuna vietettiin venetsialaisia, veneily- ja mökkikauden päätösjuhlaa. Meidän naapurustossa niitä kutsutaan katujuhliksi. Tänä vuonna katujuhlat järjestettiin 14. kerran.
Samalla porukalla on kokoonnuttu 14 kertaa yhteen syömään ja juhlimaan. Niihin vuosiin on mahtunut paljon hauskoja tapahtumia. Parhaiten ajan kulumisen huomaa lapsista. On ollut pieniä lapsia, vauvoja, osa syntynyt vasta matkan varrella. On käyty imettämässä ja nukuttamassa lapsia. Mietitty, kumman aikuisen vuoro on mennä aikaisemmin lasten kanssa nukkumaan. Nyt pienet lapset ovat teinejä ja osa istuu aikuisten pöydässä seurustellen. Jotkut ovat lähteneet opiskelemaan, mutta tuleva kotiin katujuhliin. Enää ei ole nukutettavia lapsia ja ainakin meillä haluaisivat valvoa aikuisia pidempään.
Aiemmin katujuhlien päävastuu oli vuorotellen jokaisella talolla. Tänä vuonna palattiin alkuperäiseen ideaan eli kadulle. Kohdan saivat lapset päättää, merkitä ruksilla. Jokainen toi itselleen pöydän ja tuolin. Kävimme yhdessä kaupassa ostamassa tarvittavat ruuat. Illan tarjottavat pidimme niin yksinkertaisena, että pysytyimme valmistamaan ruuan kadulla. Lapsille hodarit, aikuisille makkaraa. Lisäksi salaattia ja patonkia. Kahvin kanssa pullaa ja lapsille karkkia.
Illan pimetessä sytytetään lyhdyt kadulle. Tänä vuonna myrsky tosin aiheutti hieman päänvaivaa. Mutta onneksi ei satanut vettä.
Näin meidän kadulla järjestetään juhlat. Pääosassa ei ole kaunis kattaus eikä ruoka vaan yhdessäolo. Ja lapsista tämä on parempaa kuin joulu. Juhla, jota odotetaan innolla.
Onko muilla samanlaisia perinteitä?
