Espanjan matkalla ystäväni kanssa meille tarjoutui mahdollisuus tutustua San Miguel de Salinasissa sijaitsevaan hevostalliin. Hevostyttönä tätä mahdollisuutta ei tietenkään voinut ohittaa ja oli mielenkiintoista käydä katsomassa paikallista tallitoimintaa

Muutamia havaintoja tein tällä vierailulla.

Hevostalli oli siisti ja hyvin hoidettu. Osalla hevosista oli karsinan lisäksi pieni alue ulkoiluun. Osalla taas oli ainoastaan se karsina ja ulkoilu oli täysin omistajien varassa. Tämä ulkoilu onkin varmaan suurin ero Suomeen verrattuna. Ei ole laidunta, mihin pääsisi päiväksi ulkoilemaan ja syömään heinää. Vieruskaveri ulkona oli onneksi sen verran lähellä, että pääsi jonkinlaiseen lähikontaktiin.

Espanjassa on yleistä omistaa oma hevonen, jos harrastaa ratsastusta.






Pääsimme myös ratsaille. Tunnin maastolenkki sujui rauhallisesti. Meille oli varmaan toki valittu ne rauhallisimmat hevoset. Minun ratsuni oli vankkarakenteinen, eikä todellakaan säpsähdellyt mitään.  Oma vanha islantilaisenikin on säpäkämpi, joten reissu sujui rennosti ja rauhallisesti kävellen. Maksoimme tunnin maastolenkistä 15 e, joten ei paha hinta ollenkaan tästä kokemuksesta. Meille toki annettiin kypärät, mutta paikalliset ei niitä taida juurikaan käyttää.




Aika symmpis tuo minun ratsuni, eikö? Ja nuo korvat!
Hevosten ympärillä oli jossain vaiheessa aikamoinen kärpäsmäärä. Ja jäinkin ihmettelemään, miksi osalta hevosista oli leikattu etutukka kokonaan pois.












Kurkistus tyhjiin karsinoihin yllätti. Siellä oleilivat nimittäin talon koirat. Varsinkin yhden vinttikoiran katse teki kieltämättä hieman surullisen olon. Meidän perheen vinttikoira nimittäin viettää kaiken mahdollisen ajan minun vieressä ja peiton alla. Mutta Espanjassa vaan on erilainen tapa kohdella eläimiä...


Mielenkiintoisen ja hieman jännittävänkin kokemuksen jälkeen suuntasimme San Miguel de Salinasin keskustaan ansaitulle pikalounaalle.

Kolmen tapaslautasen ja kolmen juoman hinnaksi tuli yhteensä muuten huikeat 12 e. Ja tapaksia on aina mielenkiintoista ostaa paikallisista pienistä kuppiloista.  Tarjoilija ei puhunut englantia ja meidän espanjan sanat eivät riittäneet. Tiskillä istui rivi vanhoja herroja, jotka kyllä erittäin sydämellisesti yrittävät auttaa, mutta eipä siitä selvää tullut. Mutta ei toisaalta ei sen niin väliä.




Olipa taas hauska kokea jotain uutta näillä matkoilla. Uusia kokemuksia odotellessa ja onneksi seuraava reissu häämöttää jo noin kuukauden päästä.

El Patio Chico

Onnellinen näistä hetkistä, jotka jäävät muistoihin. Pitkistä keskusteluista, itkusta ja naurusta.
 Ja siitä että pystyimme  edes hieman auttamaan ja koirat pääsivät uuden, paremman elämän alkuun.

Ja siihen ratsastukseen palaan vielä myöhemmin. Kivaa loppuviikkoa <3

Syksyn piristykseksi pääsin katsastamaan Finlaysonin kevään ja kesän tekstiilejä.
Olen aiemminkin tiedostanut perinteikkään Finlaysonin kierrätyskulttuurin mutta nyt, kun kuulin enemmän tuotteista,  olen yllättynyt ja vaikuttunut Finlaysonin vastuullisuudesta ja kierrätyksen määrästä. 
Finlaysonin tuotteissa saa uuden elämän niin vanhat farkut, lakanat kun muovipullotkin. Monia varmaan ilahduttaa etenkin muovipullojen uusiokäyttö. Ja kivaa on se, että liikkeisiin saa viedä omat vanhat lakanat ja farkut tietäen, että ne todellakin hyödynnetään uudelleen.












Ylempänä oleva romanttinen sänky ja petaus vei kieltämättä ajatuksia jo kesään ja mökille. Sinne sopisivat myös harmaat ja vaaleanpunaiset hamam-pyyhkeet.





vanhoista farkuista tehdyt pyyhkeet

Romanttisemman ja hillitymmän kuosin lisäksi löytyy leikkisyyttä ja väriä.



Meille kotiin pääsi testiin ihanan pehmeä Reno-flanellipussilakana. Lähes 100 prosenttisesta kierrätysmateriaalista tietysti tämäkin. Tykkään. Reno- pussilakanaa näyttäisi löytyvän myös kauniin harmaana, jos sininen ei sovi sisustukseen.






Näissä suloisen pehmeissä lakanoissa voisikin sitten viettää muutaman kuukauden talviunet, eikö?
Ihanaa viikonloppua <3

*pussilakana saatu