Varsinainen ihme on tapahtunut viime kesäisen oliivipuun kanssa. Pidin oliivipuuta talven vierasmajassa, jossa lämpötila on matalampi. Mikä  selviytymisen kannalta varmaan olikin oikein. Mutta kastelin oliivipuuta talven aikana vain muutaman kerran, kun sattumalta vierasmajassa käväisin. Keväällä oliivipuu tiputti kaikki lehdet ja ruskistui täysin. Lopulta siinä ei ollut häivähdystäkään vihreää, ei mitään elon merkkejä. Vierasmajaa siivotessa laitoin oliivipuun ulos. Odottamaan roskiin viemistä. Mutta jostain syystä se jäi tekemättä ja oli monta viikkoa ulkona terassilla. Ja sitten yhtenä päivänä huomasin uutta kasvua oliivipuussa.

Tältä näyttää juuri nyt tämä kuolleeksi julistettu oliivipuu. Aika käsittämätöntä.

Toivottavasti tästä kertomuksesta olisi lohtua jollekin samanlaiselle puutarhurille kun minä. Ei kannata luovuttaa.

Lopuksi vielä yksi puutarhani ihme. Yksi ja ainoa, mutta sitäkin kauniimpi pioni.

Toivottavasti saan mökiltä pikapuoliin kuvia. Asiat ovat taas

hieman edenneet kesäkeittiössä ja myös uusia juttuja aloitellaan.

Aurinkoista loppuviikkoa!

Olin jo nuorena halunnut silmälasit. Vaikea sanoa miksi. Mutta näköni oli tähän liian hyvä pitkälle aiukuiskään asti. Kunnes se sitten tapahtui, en nähnyt enää lähelle. Ensin keräilin itselleni "tiimarilaseja". Niitä oli ainakin kymmenen. Mökillä, Espanjassa, autossa, työpaikalla.  Tarkistin vielä ohimennen silmälääkäriltä, olisiko haitaksi silmilleni, jos käytän niitä. Ei kuulemma ollut.

Mutta jossain vaiheessa turhamaisuus alkoi nostaa päätään ja halusin oikeasti kauniit lasit. Tyylikkäät ja kasvojeni muotoon sopivat.  Monien kokeilujen jälkeen löysin Heritage-merkin Swarovski kristalleilla koristellut kehykset. Lasit ovat kaksiteholasit, joihin totutteleminen vei hieman aikaa. Mutta helpottaa työssä, kun voi katsoa samoilla laseilla myös kauas.

Käytin laseja muutamia kuukausia. Ja mitä sitten kävikään. Tutustuin ranskalaiseen SeeConceptiin ja heidän tyylikkäisiin lukulaseihin ja olin heti myyty. Enkä ainoastaan laseihin vaan myös siihen fiilikseen, että kasvot näyttävät taas hieman erilaisilta. Vaihtelu virkistää. Ja mikä parasta hinta ei ole päätä huimaava.

Oma vaihtelunhaluni ei siis rajoitu pelkästään sisustamiseen. 

Onko muita vaihtelunhaluisia?

Rakastan sireenin kukintaa. Jostain syystä juuri sireeninkukinnan loputtua minulle tulee aina haikea olo. 

Joten nyt yritän nauttia näistä ihanuuksista mahdollisimman paljon. Talon ikkunoista ei harmillisesti näy yhtään pensasta, mutta pikkumökin ikkunasta näkee.

Tänne on hyvä piiloutua välillä omaan rauhaan. 

Tosin kaikki tietävät, mistä minut löytää...

Kävin Nelsonin kansssa hakemassa perjantaikukat luonnosta ja samalla haistelemassa merituulia. Luonto on juuri nyt pullollaan ihania kukkia, omassa pihassa sekä tienvarsilla.  Tulee suorastaan valinnanvaikeus.

Teemaan sopien puin  päälleni Odd Mollyn power flower -kimonon. Kimono kuuluu uuteen Tribute-mallistoon. 

Mietin hetken saman malliston maksimekkoa. Mutta jostain syystä mekot eivät kovin usein päälleni eksy, joten päädyin tähän. Sama naisellinen fiilis, jota voi kuitenkin muunnella tarpeen mukaan.

Kuvaajana toimi vanhempi tyttäreni,  kesälomalainen. Nuorempaa ei näkynyt, kuului vain onnellisia kiljahduksia uimarannan suunnalta.

Aurinkoista viikonloppua!