Joskus täytyy poiketa tutuilta reiteiltä, lähteä seikkailemaan avoimin mielin ja kurkkia mitä seuraavan nurkan takaa löytyy.

 

Yöpyöminen saatu

Täydellisen staycationin ei tarvitse sisältää muuta, kuin parasta seuraa ja ihanan hotellin, josta löytyy kaikki tarittava vuorokauden vierailuun. Ja staycation mitä parhainta katkaisemaan marraskuun tylsyyden ja pimeyden.

Muutama viikko sitten vietimme ystäväni kanssa vuorokauden Sokos Hotelli Vaakunassa. Marraskuun luonto antoi harmauden sijaan upeat sävyt, joista saimme nauttia omalla parvekkeella ja ihanalla maisemalla Helsingin ylle. 

 

Suomenlinna on valokuvausta rakastavan unelmapaikka. Tietysti  myös viehättävä kohde päiväretkellä. Päätimme toisen tyttöni kanssa viettää vapaapäiväni siellä. Mikään tyylikuvaussreissu tästä ei suinkaan pitänyt tulla, mutta sain kuvattua muutaman kuvan myös tytöstä sekä mikä harvinaisempaa, luvan myös julkaista kuvat.

Ihan vielä ei pääse huoletta matkustamaan ulkomaille. Mutta onneksi sille löytyy lohduttava vastike. Eli ystävä ja hotelliaamiainen. Aamiaisellehan voi mennä hotelliin ilman yöpymistäkin ja näin saada hetkeksi sen ylellisen tunteen, että on matkoilla. Ja siihen kun lisätään vielä ystävä, niin ei voi valittaa.

 

Ruuat saatu yhteistyönä Yuzu sekä Toptaste

Minun korona-ajan paras afterwork oli varmaan perjantaina.  Teimme treffit ystävän kanssa keskustaan. Minulla oli harvinaisempi työvuoro, pääsin töistä samaan aikaan kun ystäväni. Yleensä työni loppuvat todella ajoissa tai todella myöhään. Mutta nyt perjantaina olis siis aika treffata afterworkin merkeissä. 

Täydellinen kevätsää mahdollisti ulkona istumisen ja toisaalta ravintolasulku oli edelleen voimassa, joten muutakaan vaihtoehtoa ei ollut. 

 

Tänään on vuoden viimeinen päivä. Ulkona on pimeää ja sade ropisee kattoon.Tänään en juhli vaan vietän iltani kotona ja toivon, ettei Nelson enää kuule kunnolla rakettien pauketta ja saisi viimeisille vuosilleen jo helpotuksen tästä päivästä.  Olen  muutenkin jo joulun jälkeen vetäytynyt tammikuun omanlaiseen hiljaisuuteen, odottamaan valoa ja iloa. 

Koneelta kuvia selaillessa tulee vastaan ihania hetkiä, muistoja vuoden takaisesta Wienin matkasta ja muista huippuhetkistä. Mutta ihan vielä ei ole aika tehdä tiliä menneestä, sen teen paremmalla ajalla.

Edellinen juttu  (täällä) aloitti meidän kaupunkipäivän. Seuraava kohde ei ollut sekään ihan tavallinen, mutta toisaalta yleissivistävä ja paikka, joka kannattaa ainakin kerran käydä katsomassa. Vaikka olen kulkenut siitä useita kertoja ohi, en koskaan ole käynyt siellä. Mutta nyt tuli tämä asia korjattua.

Jos tässä ikävässä poikkeusajassa on ollut jotain hyvää, niin se, että ystävillä ja ystäville on nyt enemmän aikaa. Kalenteri on tyhjä tapahtumista, matkoista ja muista menoista. Nyt kun tilanne sallii jo pienimuotoiset tapaamiset, treffiaikataulujen sovittaminen onkin ihanan helppoa. Pikainen katsaus sääennusteisiin, parhaan aurinkohetken valitseminen, termoskannuun kahvia ja treffit puoliväliin tai muuten vaan jonnekin ihanaan paikkaan. Minulle se tarkoittaa aika usein merenrantaa. Eilen sovimme ulkokahvitreffit Sopusointuja-blogin Maaritin kanssa.

 Pr-tapahtuma/yhteistyössä Raflaamo

Tammikuussa on hyviäkin puolia, esimerkiksi bilinisesongin alku. Minä pääsin jo heti uutena vuotena maistelemaan blinejä ystävien luona.  Blinit onkin ihania tarjottavia illanistujaisiin. Kun laittaa hyvän valikoiman lisukkeita, jokaiselle löytyy varmasti jotain mieluista syötävää blinien kanssa. Seuraavat blinit nautin Bisto Manussa. Bistro Manun tunnelma on aina niin kotoisa ja lämmin eli sopii erinomaisesti myös blini-iltaan.

Tammikuun on minulle se kaikkein vaikein kuukausi. Huomaan tuijottavani almanakkaa miettien kuinka paljon päiviä on vielä jäljellä ja kuinka monta olen jo selvittänyt kunnialla tästä kuukaudesta. Mutta onneksi näihin tammikuun alun päiviin on mahtunut myös hieman valoa, ystäviä ja upea lux Helsingissä.

Pr-tapahtuma
Lasipalatsi herättää minussa kaukausia muistoja ajalta, kun saavuin ensimmäisen kerran Helsinkiin, tarkoituksena muuttaa kaupunkiin pysyvästi.  Nykyisin olen ohi kävellessä hieman uteliaana kurkkinut ikkunoista sisään ja miettinyt mitä tämä ikoninen funkkisrakennus sisältääkään tänä päivänä. Kuuluisa Amos Rex on myös jäänyt näkemättä.

Heinäkuu vaihtui elokuuhun ja on aika muistella mennyttä kuukautta. Minulle heinäkuu oli hieman erilainen tänä vuonna. Yleensä olen saanut pitää siitä ainakin jonkun osan lomaa.  Tällä kertaa lomani oli kuitenkin kesäkuussa ja heinäkuun olin töissä, myös muutaman viikonlopun. Mutta toisaalta vaihtelu virkistää. Muistelen aina heinäkuussa hieman kaihoten katselleeni ystävien päivityksiä tapahtumista, kun itse olen viettänyt monta viikkoa putkeen mökillä.
Muu perhe lomaili heinäkuun, mies remontoi  suurimmaksi osaksi kotona meille isompaa punttisalia. Kun vapaata oli, nautimme kotikaupunkimme tarjonnasta.

Edellisessä postauksessa olikin juttua Vallisaaresta, siihen yhdistettiin aamukahvit kauppatorilla.


Kaivarissa pitää  käydä kävelemässä ja Helsingin Jäätelötehtään jäätelöitä maistella. Yksi pallo todellakin riittää, niin reilun kokoisia ovat nämä.
Ravintola Hampton Bay Hietalahdenrannassa puolestaan tarjosi ihana jättikatkarapusalaatin, jossa oli kerrankin tarpeeksi niitä jättikatkarapuja. Tätä pitää käydä syömässä uudemmankin kerran.



Oman saaren ranta tarjosi parhaat iltauinnit ja todella lämpimän veden. Tosin kirkkaisiin järvivesiin tottuneena en tykkää uida meressä. Mutta paremman puutteesta merikin käy. Acon aurinkosuojapuikot ovat kulkeneet mukana koko heinäkuun. Ja nyt otin käyttöön myös hiusten aurinkosuojan. Yritän suojella juuri ottamaani väriä hiuksissa mahdollisimman hyvin.

Aco ja Budgie tuotteet saatu pr-näytteenä testiin.

Heinäkuun kulttuurin tarjosi Kansallismuseo ja siellä juuri tällä hetkellä oleva liikuttava ja upea Nick Brandtin valokuvanäyttely Inherit the dust. Kansallismuseo oli lasten kanssa kiva vierailukohde muutenkin, vaikka itselleni tämä valokuvanäyttely oli se "must see".  Kotiin viemisinä oli Nick Brandtin näyttelystä kertova kirja, jota myydään Kansallismuseon myymälässä.




Muutaman muun ravintolatestauksen lisäksi maistelimme Robert's Coffee Jugend -kahvilassa Gelato Factoryn ihanaa gelatoa eli tuoretta, italialaiseen tapaan tehtyä artesaanijäätelöä.  Näiden ihanien jäätelöiden lisäksi kannattaa käydä aistimassa tämän Pohjoisesplandilla sijaitsevan kahvilan ihanaa miljöötä.
Gelato Factoryn jäätelöt saatu maisteluun




Tietysti Helsingissä täytyy käydä myös lasillisella shampanjaa ja sekin tuli hoidettua ystävän kanssa yhtenä iltana.
Kotona taas olen ottanut rennosti ja nukkunut päikkärit puiden varjossa riippukeinussa.

Viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä, meidän ihana rakas Nelson täytti 13 vuotta. Se oli tietysti suuri tapahtuma. Meillä on täysin unohdettu juhlistaa Nelsonin synttäreitä. Mutta nyt lapsemme pitivät huolen, että oikeana päivänä juhlitaan kunnolla. Ja näin tehtiinkin, Nelsonille leivotun, koiralle sopivan kakun ja kukkaseppeleiden kera <3



Ihan kiva heinäkuu siis, vaikka lomaa ei ollutkaan. Helle ei haitannut ja töissä oli rauhallista. Aikaa jäi hyvin  nauttia ja fiilistellä ihanaa kesäistä Helsinkiä. Kaupunkia, jossa nähtävää, ihania ravintoloita ja tapahtumia riittää vaikka kuinka.