Pienen porukan pikkujoulukattauksen voi tehdä hieman rennommin. Vielä ei ole  aika ottaa niitä kaikkein hienoimpia astioita. Joulukoristeet käyvät hienosti kattauksen somisteeksi ja nykyään yritän etsiä sellaisia kuusenkoristeita, joita voi käyttää myös somistuksissa. Luonnon omat somisteet eli kävyt ovat saaneet valkoisen tekolumipeitteen.







Jouluaattoksi pöydän jatkopala otetaan käyttöön ja sen ääreen istuu hieman enemmän ihmisiä. Silloin otetaan käyttöön myös se kaikkein juhlavin astiasto.

Ihanaa joulun odotusta <3

Joulun tunnelmaa kotiin tuo hitaat aamut riisipuurolla, kynttilät, kukat, joulutortut, tunnelmalliset illat takkatulen ääressä. Sekä jokavuotinen piparkakkutalo, joka on tehty yhdessä lasten kanssa. Ei ole niin väliä, vaikka talosta ei tulisi täydellistä. Meille jokainen yhdessä tehty luomus on täydellinen.











Ihanaa joulun odotusta. Otetaan rauhallisesti ja nautitaan tunnelmasta <3

Pr-tilaisuus Kala-Lappi, Kaartilan Mallaspossu, Saimaa Brewing co

Muutama viikko sitten Unileverin koekeittiössä oli jouluinen tunnelma. Kala-Lappi, Kaartilan Mallaspossu ja Saimaa Brewing Co järjestivät  bloggaajaillan, jossa pääsimme itse valmistamaan jouluisia herkkuja. Reseptit olivat Risto Mikkolan ja Henri Lepistin luomia. Risto ja Henri olivat myös apuna, jos kokkailu aiheutti kysymyksiä.









Kalaisten alkupalojen jälkeen tarjolla oli  vielä Mallaspossun kinkkua, joulumakkaraa sekä possun tomahawk-kyljystä lisukkeineen. Nämä saimme nauttia valmiina alkupalojen valmistamisen jälkeen.
Olut sopii hienosti joulupöytään ja näiden yhdistämisestä meille oli kertomassa Saimaan Brewingin Anikó Lehtinen.








En nyt muista, millainen keitos yllä olevassa kattilassa kiehui. Näyttää kuitenkin olevan pienen palaverin paikka.
Kaikki sujui kuitenkin todella hienosti ja jouhevasti, vaikka kokkeja oli runsaasti. Ja ruoka saatiin ajallaan tarjolle.
Itse olin mukana tekemässä hieman erilaista rosollia. Siihen ohje alla.



Lapin tulisavulohi rosolli

500 g perunaa 5 mm viipaleina
500 g porkkanoita 1 cm viipaleina
300 g sipulia lohkoina
1 kg punajuurta lohkoina
rypsiöljyä, suolaa, pippuria
1 kg tulisavulohta
500 g maustekurkkua reiluina kuutioina
3 dl lehtipersiljahaketta
3 dl Knorr situraanavinegrettiä

Sekoita perunoiden joukkoon öljy, suola ja pippuri. Paada uunissa +200 C 25 min. Toista sama lopuille juureksille ja sipulille. Jäähdytä paahdetut juurekset. Sekoita kaikki raaka-aineet keskenään.

Punajuuri creme

4 dl vispautuvaa kermaa
0.25 dl väkiviinaetikkaa
0.5 tl suolaa
0.5 dl sokeria
0.5 dl etikka punajuurilientä

Vispaa kerma kevyesti vaahdoksi. Lisää loput aineet ja vispaa hetki.

Muita herkullisia reseptejä ja tunnelmia voi käydä katsomassa Tuulin
Lumo lifestyle  -blogista ja Helin Beach house kitchen
-blogista.

Rosolli oli maukasta ja koska niin näppärästi osasin ainekset pilkkoa tapahtumassa, niin päätin valmistaa sitä myös kotona, tällä kertaa ilman sauvlohta, Mallaspossun joulupaistin lisukkeena. Ja hyvin maistui edelleen.



Kiitos upeasta ja herkullisesta joulun aloituksesta Kala-Lappi, Kaartilan Mallaspossu ja Saimaan Brewing co. Ruoka oli herkullista ja sitä todellakin oli tarpeeksi. Kiitos myös kutsujalle ja järjestäjälle Eines.fi -blogin Timolle, jolla olisi selkeästi hieno tulevaisuus tapahtumien
järjestäjänä :)

Herkullista joulun odotusta <3

Näin joulukuun alkuun voisi laittaa kuvia jouluperinteistä, mutta laitetaan kuitenkin kuvia naisten perinteisestä arjen irtiotosta. Joka vuosi talvella  kolme naista matkaa Himokselle ystävän vapaa-ajan asunnolle. Tänä vuonna tämä viikonloppu osoittautui hyväksi, koska kaikkien  miehet ovat  Espanjassa omien harrastustensa parissa. Eikä ollut huono asia sekään että  Himos-Areenalla esiintyjänä sattui olemaan Juha Tapio.

Joten kamat kassiin ja perinteitä vaalimaan.




Alkuun hyväksi havaittu kaava eli rentoutumista, ruokailua ja sauna. Saunatuotteina mukana tällä kertaa uusin löytöni eli Natura Siberican tuotteet. Erityisesti tyrnihiusnaamiosta, joka tekee hiuksen pehmeiksi, olen tykännyt. Hinta-laatusuhde näissä tuotteissa on kohdallaan. 

Saunan jälkeen alkaa valmistautuminen iltaan.    




Jos ei ihan hiihtämään päästä, niin ainakin pientä ulkoilua pitää mahduttaa viikonloppuun.

Näyttäisi siltä, että tekoturkkitakki on tämän kauden hitti. Niitä löytyy jokaiselta merkiltä. Omani olen ostanut Tallinnasta Reserved-liikkeestä.





Olen niin kiitollinen tästäkin perinteestä, ystävistä ja naurusta. Ja muistoista, joita muistellaan vielä vuosienkin jälkeen.

Ihanaa joulukuun alkua <3

Espanjan matkalla ystäväni kanssa meille tarjoutui mahdollisuus tutustua San Miguel de Salinasissa sijaitsevaan hevostalliin. Hevostyttönä tätä mahdollisuutta ei tietenkään voinut ohittaa ja oli mielenkiintoista käydä katsomassa paikallista tallitoimintaa

Muutamia havaintoja tein tällä vierailulla.

Hevostalli oli siisti ja hyvin hoidettu. Osalla hevosista oli karsinan lisäksi pieni alue ulkoiluun. Osalla taas oli ainoastaan se karsina ja ulkoilu oli täysin omistajien varassa. Tämä ulkoilu onkin varmaan suurin ero Suomeen verrattuna. Ei ole laidunta, mihin pääsisi päiväksi ulkoilemaan ja syömään heinää. Vieruskaveri ulkona oli onneksi sen verran lähellä, että pääsi jonkinlaiseen lähikontaktiin.

Espanjassa on yleistä omistaa oma hevonen, jos harrastaa ratsastusta.






Pääsimme myös ratsaille. Tunnin maastolenkki sujui rauhallisesti. Meille oli varmaan toki valittu ne rauhallisimmat hevoset. Minun ratsuni oli vankkarakenteinen, eikä todellakaan säpsähdellyt mitään.  Oma vanha islantilaisenikin on säpäkämpi, joten reissu sujui rennosti ja rauhallisesti kävellen. Maksoimme tunnin maastolenkistä 15 e, joten ei paha hinta ollenkaan tästä kokemuksesta. Meille toki annettiin kypärät, mutta paikalliset ei niitä taida juurikaan käyttää.




Aika symmpis tuo minun ratsuni, eikö? Ja nuo korvat!
Hevosten ympärillä oli jossain vaiheessa aikamoinen kärpäsmäärä. Ja jäinkin ihmettelemään, miksi osalta hevosista oli leikattu etutukka kokonaan pois.












Kurkistus tyhjiin karsinoihin yllätti. Siellä oleilivat nimittäin talon koirat. Varsinkin yhden vinttikoiran katse teki kieltämättä hieman surullisen olon. Meidän perheen vinttikoira nimittäin viettää kaiken mahdollisen ajan minun vieressä ja peiton alla. Mutta Espanjassa vaan on erilainen tapa kohdella eläimiä...


Mielenkiintoisen ja hieman jännittävänkin kokemuksen jälkeen suuntasimme San Miguel de Salinasin keskustaan ansaitulle pikalounaalle.

Kolmen tapaslautasen ja kolmen juoman hinnaksi tuli yhteensä muuten huikeat 12 e. Ja tapaksia on aina mielenkiintoista ostaa paikallisista pienistä kuppiloista.  Tarjoilija ei puhunut englantia ja meidän espanjan sanat eivät riittäneet. Tiskillä istui rivi vanhoja herroja, jotka kyllä erittäin sydämellisesti yrittävät auttaa, mutta eipä siitä selvää tullut. Mutta ei toisaalta ei sen niin väliä.




Olipa taas hauska kokea jotain uutta näillä matkoilla. Uusia kokemuksia odotellessa ja onneksi seuraava reissu häämöttää jo noin kuukauden päästä.