Viime torstainaamuna olotilani juuri sellainen kuin naisella kerran kuussa voi olla. Päätä hieman jomotti, alaselkä kipuili ja yö oli  huonosti nukuttu. Aamu oli kiireinen, meikkivoidekin ryöpsähti purkista seinille. 

Näissä tunnelmissa lähdin aiemmin minulle varattuun kalevalaiseen jäsenkorjaukseen. Jo pelkästään hoidon nimi hieman jännitti. Olin nähnyt untakin korjatuista jäsenistäni.

HermoStoryyn paikalle saapuessa vastassa ei kuitenkaan ollut hupahattuista isoa miestä. Tämänkin olin mielikuvissani nähnyt. Sen sijaan minua tervehti siro ja viehättävä Minna, jonka kanssa juttu luisti heti alusta alkaen. 

Ensin kartoitettiin oma tilanteeni ja miksi olin tullut kalevalaiseen jäsenkorjaukseen. Teen istumatyötä ja liikunta on aika vähäistä. Siitä kertyy aihetta aivan tarpeeksi. Oikean käden kipuilua ollut jo pitkään, puhumattakaan muista pienistä oireista. 

Oireiden kartoittamisen jälkeen hoito aloitetaan aina alhaalta, jaloista. Vaikka oire oliskin ylhäällä, keho hoidetaan aina kokonaisuutena. Siitä edetään ylöspäin aina päähän asti. Käsittely ei omasta mielestäni eronnut juurikaan hieronnasta. Tosin perinteiseen hierontaan verrattuna jouduin myös itse hieman tekemään töitä. Minun piti liikutella raajojani samalla kun hoitajan kädet käsittelivät kehoani. Kipua ei saa tuntua missään vaiheessa. 

Itselläni hoito kesti reilusti yli kaksi tuntia. Hoidolle ei yleensä anneta aivan tarkkaa aikataulua, vaan aikaa käytetään tarpeen mukaan.

Yli kahden tunnin käsittelyn jälkeen vointi oli loistava. Ehkä hieman pöllähtänyt. Mutta pahin jomotus oli poissa. 

Nesteitä piti juoda käsittelyn jälkeen runsaasti. Myös saunomista ja reipasta liikuntaa piti välttää muutaman päivän ajan hoidosta. 

Tämä kokemus muutti käsitykseni tästä mystiseltä kuullostavasta hoidosta. Vaikka hoito ei yksin auta surkeaan lihaskuntoon, huonoon ryhtiin ja siitä aiheutuviin ongelmiin, on se askel parempaan oloon. Erityisen hyvin kalevalainen jäsenkorjaus sopii erilaisten kiputilojen helpottamiseen. Lisäksi se antaa motivaatiota oman kunnon ylläpitoon.

Jos kiinnostuit, lisää voit lukea HermoStoryn sivuilta.

Kiitos Minna ja HermoStory.

yhteistyössä Suomen 40+blogit ja HermoStory

 

Kun on viikolla vapaapäivä, se on ihana käyttää kaikkeen kivaan tekemiseen. Päivä alkoi ajellen tallille hevosta moikkamaan ja siitä sopivasti matkan varrella sattuu olemaan pieni, mutta sitäkin suloisempi Villa Nokkonen. 

Huomasitteko, että pääsiäinen sapuu kovaa vauhtia. Itselleni kotiutui  kuvissakin näkyvät viehättävät laatat. 

Villa Nokkonen sijaitsee Sipoossa Uuden Porvoontien varressa. Suosittelen poikkeamaan. Itseäni ilahduttaa sisustuksen lisäksi se, että myynnissä on aina kauden kukkaihanuuksia.

Ja miten vapaapäiväni päättyi. Hienoista suunnitelmista huolimatta ei ollenkaan täydellisesti. Vai miltä kuullostaa olla jumissa Ikean parkkipaikalla. Niin, ettei auto peruuta enää ollenkaan...

Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Vastoinkäymiset on selätetty taas kerran ja kotona ilahduttaa juuri kukkaan puhkeamassa oleva magnolian oksa Villa Nokkosesta. Kiitos siitä.

Ihanaa loppuviikkoa <3

 

Torstaina kävin ystävän kanssa Dots meets Casuarina pop upissa. Teemalla ystävänpäiväetkot. Kaksi aivan ihanan viehättävää liikettä samassa tilassa. Joten illan aikana riitti kaunista katseltavaa, musiikin, kuplivan ja hyvän seuran merkeissä.

Casuarinan puolelta löytyy esimerkiksi minun himoitsemat Lampe Gras -lamput 

sekä Chost -sohva.

Dotsin valikoimassa on esimerkiksi Edblad, joka on minun suosikkilistalla aika korkealla. Samoin aivan ihania vaatteita.

Dotsin pop up on Casuarinassa vielä helmikuun loppuun.

 

Lopuksi vielä yksi paikalla ollut koirakaunotar sekä viehättävä ja kaunis ystäväni. Ja ihan viimeisenä minä itse ja Edbladin koru,  jonka kotiutin kaulassani onnellisena.

 

  Huominen on  työntäyteinen  aamusta iltaan. Tosin osa töistä tehdään ystävän kodissa. 

Mutta koska en  huomenna pääse teille ystävänpäivää toivottamaan, teen sen nyt etukäteen. Ihanaa ystävänpäivää ystävät.

"Some people will never love you 

no matter what you do...

And some people won't  stop loving you

no matter what you do.

Go where the love is."

<3

 

Pipokausi loppuu kohta ja aika katsastaa tukkatilanne. Itse olin jostain syystä  jättänyt hiukset täysin huomioimatta. Antanut kasvaa sen vähän mitä päästä löytyi. Tähän on ehkä eniten vaikuttanut ponnarin helppous. Mökillä ei tarvinnut miettiä hiuksia lainkaan. Samoin Espanjassa sen on huippuhelppo. Mutta onko 40+  rouvalle hiirenhäntämäinen ponnari tyylikäs? No suoraan sanottuna, tuskin. Oli miten helppo tahansa. Joten onnekseni sain kutsun Schwarzkopf Professional Akatemiaan ja uudistuneen OSIS+ sarjan lanseeraukseen.  

Oletteko muuten huomannet pirtsakan sävyisiä hiuksia ihmisillä nykyään. Jos olette, johtuu se siitä että sen trendikästä juuri nyt. Kuvassa mallia näyttää tilaisuudessa esiintynyt Jennie Storbacka.

Tilaisuuden yhteydessä sain mahdollisuuden varata  itselleni  kampaamoajan Schwarzkopf Professionalille.

Meni FAB Kauneusstudio Kristan käsittelyyn avoimin mielin, vapaat kädet -tyylillä. Jos tulee pinkkiä niin tulkoon. Mutta Krista taisi kuitenkin lukea minua hyvin ja väri pidettiin huomattavasti maltillisempana. Ennen värikäsittelyä sain ihan ensimmäistä kertaa  hiuksiini Fiberflex-käsittelyn.  Sävyjä laitettiin kahta, hieman vaaleaa elävyyttä tuomaan ja toinen omien hiusten lähellä olevaa sävyä. Huonokuntoiset hiukset lyhenivät huomattavasti ja ponnari on nyt historiaa.

Seuraava vaihe olikin mielenkiintoinen. Nimittäin suoristusraudan ja kaikkien aineiden käyttö. Yritin imeä itseen mahdollisimman paljon tietoa. Suoristusraudaksi Krista suositteli ammattilaisten käytössä olevaa Ghd-merkkiä.  Alla olevassa kuvassa tuotteet joilla kampaus tehtiin.

Ja lopputulos näytti tältä.

Aika kivat, eikö? Ja jos joku teistä ihanista lukijoista huomaa minun taantuvan taas liuhuponnariin, niin voi hyvin asiasta huomauttaa.

Yhteistyössä  Schwarzkopf Professionalin kanssa.

Mieheni oli viime jouluna hyvin kuulolla. Sain parhaan joululahjan koskaan. Huomaatteko kuvista mikä se on?

No, eipä sitä voi oikein kuviin vangita. Lahja ei nimittäin ole tavara. Ja hyvä niin, koska en tarvinnut mitään. Lahja on mielenrauhaa ja onnellisempi perhe ja eritoten vaimo. Eli siivouspalvelu. Aivan ensimmäistä kertaa meillä moinen. Rahalle olisi aivan varmasti ollut toisenlaistakin käyttöä. Mutta tätä onnellisuutta ja fiilistä tästä palvelusta on toisaalta vaikea hinnoitella. Ja varmasti sen arvoista. Nyt muutaman kerran kokemuksella. Ja toki itsellekin jää puuhattavaa, kaikki pyykkivuoret ja tavarakasat. Siivooja ei niihin koske. Ja miten voisikaan. Mutta kaikki pinnat ovat nyt puhtaat ja aikaa jää paremmin siihen jokapäiväiseen järjestelyyn. 

Niin, myönnettäköön että kuulolla oloa tuohon lahjaan ei varmaan paljoa vaadittu. Taisi tulla joka ikinen lauantai hyvin selväksi "etten tarvitse mitään muuta kuin siivoojan".

Nyt viikonlopun aloitus tuntuu aivan mielettömän ylelliseltä ja ihanalta. Kauniit kukat vain vaasiin ja nauttimaan!

 Tämmöistä täällä, toivottavasti teilläkin viikonloppu alkoi leppoisissa merkeissä.