Tänään on vuoden viimeinen päivä. Ulkona on pimeää ja sade ropisee kattoon.Tänään en juhli vaan vietän iltani kotona ja toivon, ettei Nelson enää kuule kunnolla rakettien pauketta ja saisi viimeisille vuosilleen jo helpotuksen tästä päivästä. Olen muutenkin jo joulun jälkeen vetäytynyt tammikuun omanlaiseen hiljaisuuteen, odottamaan valoa ja iloa.
Koneelta kuvia selaillessa tulee vastaan ihania hetkiä, muistoja vuoden takaisesta Wienin matkasta ja muista huippuhetkistä. Mutta ihan vielä ei ole aika tehdä tiliä menneestä, sen teen paremmalla ajalla.