Terveiset lomalta ja mökiltä. Tänään on ollut pilvinen päivä, joten sisätiloissa on vietetty enemmän aikaa. 

Lasten viihtyvyydestä en tiedä. Mutta pitkästyminen joskus on kuulemma vain hyvä asia.  

Omassa lapsuudessa olen viettänyt kaikki kesät mökillä tai mummolassa. Heti kesän alussa Fiatin takapenkit kaadettiin, tehtiin peti meille lapsille ja matkattin mukavasti. Kuunneltiin musiikkia mankasta, jos patterit riittivät. Ehkä nämä pitkät kesät mökillä ovat opettaneet mökillä olemisen taidon. Aina ei tarvitse olla tekemistä. Mutta musiikkia pitää olla. Mökillä pitää kuunnella tietysti 70-luvun musiikkia. Sitä, mikä kuului omaan lapsuuteen. 

Lapsiparat. Joskus on laitettava musiikki vain omille korville spotifyn kautta. Ja yrittää olla laulamatta ääneen.

Huomaatteko cd-levyjen hintalapun. Anttila kuuluu kohta myös historiaan. Lapset muistelevat miten äiti kävi ostamassa Kouvolan Anttilasta mökille sisustustuotteita.

Tänään on myös selailta viehättävää vanhaa Värikuvakasvio-kirjaa vuodelta 1952. Tämä kirja oli hieman myös apuna tänään, kun tytär etsi kasveja koulutehtävää varten.

Näillä tunnelmilla tänään. Leppoisan nostalgisissa.

Lopuksi vielä kuva eiliseltä, sateen jälkeen.

Mökkeily on aika ihanaa, eikö?

Vihdoin meillä on melkein valmis kesäkeittiö. Niin valmis, että sen voi esitellä. Kesäkeittiön oli alunperin tarkoitus olla ilman katosta. Mutta yhden kesän kokemuksella päätimme teettää siihen vielä  suojaa sateelta ja auringolta. Tämä osuus on vielä hieman kesken. Ja grilli täytyy muurata uudelleen. 

Muuten se on vain stailausta ja käyttöä vaille valmis. Ja on sitä jo käytetty. Istuttu ja ihailtu maisemia. Vietetty juhannusta ystävien kanssa. Grillailtu. 

Ylellistä kesäkeittiössä on juokseva vesi ja sähköt. Kävin ostamassa Ikeasta kesäkeittiössä säilytettäviä astioita sekä kuivaustelineen. Se vähentää hieman portaissa kulkemista.

Portaatikin ovat uudet, samoin ylhäällä näkyvä vessa. Kaikki mahdolliset raput ja terassit on nyt käsitelty samalla mustalla terassiöljyllä. Aluksi hieman arvelutti vedellä noinkin tummaa pintaan mutta sävy sopii mielestäni hyvin metsämaisemaan.
 

 Iltatunnelma tällä terassilla on ihan paras. Silloin kun muu perhe on antanut  periksi hyttysille, minä jään istumaan ja ihailemaa maisemia. Nelson uskollisena seuralaisena.

Haluaisin sanoa, että nyt hengähdetään ja nautitaan. Annetaan mustan maalin kulua pois jaloista ja käsistä.

Mutta toinen projekti on jo hyvää vauhtia etenemässä. Nyt laitetaan vieraille nukkumapaikkaa. Ja väri vaihtui  mustasta valkoiseen.

Ihanaa alkanutta viikkoa!

Varsinainen ihme on tapahtunut viime kesäisen oliivipuun kanssa. Pidin oliivipuuta talven vierasmajassa, jossa lämpötila on matalampi. Mikä  selviytymisen kannalta varmaan olikin oikein. Mutta kastelin oliivipuuta talven aikana vain muutaman kerran, kun sattumalta vierasmajassa käväisin. Keväällä oliivipuu tiputti kaikki lehdet ja ruskistui täysin. Lopulta siinä ei ollut häivähdystäkään vihreää, ei mitään elon merkkejä. Vierasmajaa siivotessa laitoin oliivipuun ulos. Odottamaan roskiin viemistä. Mutta jostain syystä se jäi tekemättä ja oli monta viikkoa ulkona terassilla. Ja sitten yhtenä päivänä huomasin uutta kasvua oliivipuussa.

Tältä näyttää juuri nyt tämä kuolleeksi julistettu oliivipuu. Aika käsittämätöntä.

Toivottavasti tästä kertomuksesta olisi lohtua jollekin samanlaiselle puutarhurille kun minä. Ei kannata luovuttaa.

Lopuksi vielä yksi puutarhani ihme. Yksi ja ainoa, mutta sitäkin kauniimpi pioni.

Toivottavasti saan mökiltä pikapuoliin kuvia. Asiat ovat taas

hieman edenneet kesäkeittiössä ja myös uusia juttuja aloitellaan.

Aurinkoista loppuviikkoa!

Olin jo nuorena halunnut silmälasit. Vaikea sanoa miksi. Mutta näköni oli tähän liian hyvä pitkälle aiukuiskään asti. Kunnes se sitten tapahtui, en nähnyt enää lähelle. Ensin keräilin itselleni "tiimarilaseja". Niitä oli ainakin kymmenen. Mökillä, Espanjassa, autossa, työpaikalla.  Tarkistin vielä ohimennen silmälääkäriltä, olisiko haitaksi silmilleni, jos käytän niitä. Ei kuulemma ollut.

Mutta jossain vaiheessa turhamaisuus alkoi nostaa päätään ja halusin oikeasti kauniit lasit. Tyylikkäät ja kasvojeni muotoon sopivat.  Monien kokeilujen jälkeen löysin Heritage-merkin Swarovski kristalleilla koristellut kehykset. Lasit ovat kaksiteholasit, joihin totutteleminen vei hieman aikaa. Mutta helpottaa työssä, kun voi katsoa samoilla laseilla myös kauas.

Käytin laseja muutamia kuukausia. Ja mitä sitten kävikään. Tutustuin ranskalaiseen SeeConceptiin ja heidän tyylikkäisiin lukulaseihin ja olin heti myyty. Enkä ainoastaan laseihin vaan myös siihen fiilikseen, että kasvot näyttävät taas hieman erilaisilta. Vaihtelu virkistää. Ja mikä parasta hinta ei ole päätä huimaava.

Oma vaihtelunhaluni ei siis rajoitu pelkästään sisustamiseen. 

Onko muita vaihtelunhaluisia?

Rakastan sireenin kukintaa. Jostain syystä juuri sireeninkukinnan loputtua minulle tulee aina haikea olo. 

Joten nyt yritän nauttia näistä ihanuuksista mahdollisimman paljon. Talon ikkunoista ei harmillisesti näy yhtään pensasta, mutta pikkumökin ikkunasta näkee.

Tänne on hyvä piiloutua välillä omaan rauhaan. 

Tosin kaikki tietävät, mistä minut löytää...

Kävin Nelsonin kansssa hakemassa perjantaikukat luonnosta ja samalla haistelemassa merituulia. Luonto on juuri nyt pullollaan ihania kukkia, omassa pihassa sekä tienvarsilla.  Tulee suorastaan valinnanvaikeus.

Teemaan sopien puin  päälleni Odd Mollyn power flower -kimonon. Kimono kuuluu uuteen Tribute-mallistoon. 

Mietin hetken saman malliston maksimekkoa. Mutta jostain syystä mekot eivät kovin usein päälleni eksy, joten päädyin tähän. Sama naisellinen fiilis, jota voi kuitenkin muunnella tarpeen mukaan.

Kuvaajana toimi vanhempi tyttäreni,  kesälomalainen. Nuorempaa ei näkynyt, kuului vain onnellisia kiljahduksia uimarannan suunnalta.

Aurinkoista viikonloppua!