Heipat elokuulle

Elokuun viimeistä päivää juhlistettiin meidän kadun katujuhlilla. Kyseessä oli jo 16. kerta, kun järjestämme melkein samalla porukalla katujuhlat. Aika hieno saavutus ja kertoo varmaan myös siitä, että kovin moni ei halua muuttaa alueelta pois. Aiemmin juhlat järjestettiin vuorollaan jokaisen pihall. Viime vuonna päätimme tehdä juhlat kaikille vielä helpommaksi ja tuoda juhlat nimensä veroisesti kadulle. Niin, ettei kukaan joudu ottamaan varsinaista isänään ja emännän roolia. Jokainen tuo mahdollisuuksien mukaan pöytiä, tuoleja, grillejä ja kynttilälyhtyjä.

Juhlia ei vaan voi jättää järjestämättä, koska lapsille se on tärkeä jokavuotinen perinne. Meillä ainakin tulee heti hyvänä kakkosena joulun jälkeen.
Ruoka on aina helppoa, salaattia ja grillissä lihaa. Lapsille hodarit. Toisaalta lapset eivät taida enää olla  niin lapsia. Mutta hodarit tarjoillaan kuitenkin.











Aina silloin tällöin tulee asiaa omaan kotiin ja lasten vanha potkulauta on näppärä ja nopea kulkuneuvo käväistä hakemassa tarvikkeita. Ja Nelson viihtyy tietysti myös juhlissa koirakavereidensa kanssa ja joka vuosi hän aiheuttaa illan aikana jonkinlaisen ruuanvarastus-episodin. Mutta sekin kuuluu perinteisiin

Niin kuin aina, tänäkin vuonna tunnelma oli mahtava. Leppoisa elokuun yö, laulua, kitaransoittoa ja ihania naapureita. Ensi vuonna tietysti taas uudelleen.

Ja lopuksi vielä oman pihan satoa, joka yllätti iloisesti. Jo se, että sain mitään kasvatettua näin kuivana kesänä. Olimme melkein kuukauden mökillä, joten kastelu jäi hyvin vähiin.
En edes muistanut, mitä olin laittanut meille kasvamaan. Sieltä paljastui ihania erivärisiä porkkanoita sekä raidallista punajuurta. Näitä pitää muistaa ensi keväänä laittaa uudelleen, ehkä hieman enemmänkin ja yrittää kasvattaa rakkaudella...



Tervetuloa siis syksy. Kalenteri täyttyy vauhdilla ihanista jutuista ja menoista, joita odotan jo innolla.




8 kommenttia

  1. Oi, mikä ihana perinne ♥ Tuollaiset juhlat ovat hauskoja ja loisto idea viedä juhla kadulle, niin kaikki pääsee "helpommalla". Hauskannäköisiä nuo kasvattamasi punajuuret.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana perinne ja kiva kun on naapuruston kanssa yhteistä tekemistä. On asuminen mukavampaa, kun on ystäviä ympärillä <3

      Poista
  2. Ihania kuvia ja tuo asu on täydellinen ja just eikä melkein omaan makuun. <3 Oli kiva nähdä tällä viikolla ja muiskuja päivään. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti <3 Asu on kyllä niin perus, mutta just sen takia minunkin makuun :) Oli niin ihana nähdä <3

      Poista
  3. Kiva perinne, josta kannattaa pitää kiinni. Nelson on löytänyt ilmeisesti roskapussista jotain herkkuja sillä aika kun emäntä viipottaa potkulaudalla :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman muuta pidetään kiinni, suunniteltiin jo neljä vuoden päähän vähän prameampaa juhlavuosijuhlaa :) Joo, Nelson ja emäntä on aika ehtiviä ja kumpikin viipottaa omiaan :)

      Poista
  4. Voi, miten kiva perinne! Tunnelma huokuu noista kuvista ja ruoka on tietysti se paras juttu, varmaan Nelson yhtyy tähän:D
    Sustahan on tullut ihan puutarhuri ja kauniilta ainakin kasvikset näyttää vai oliko ne nyt juureksia, heh:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, vähän innostuin tuosta puutarhurihommasta, olisko ne juureksia jos juuret on maassa, tai jotain :) Taitaa olla kuitenkin minulla pitkä matka varsinaiseksi puutarhuriksi :)

      Poista