Sadunomainen Sintra

Jatkan vielä Lissabon matkakertomusta ja tällä kertaa käväistään pikaisesti lähikaupungissa Sintrassa. Monet varmasti yhdistävät Lissabonin matkaan tämän upean Unescon maailmanperintökohteen ja niin teimme mekin.  Tämä lumoava linnoja täynnä oleva kaupunki on kuin sadusta. 

Sintraan pääsee Lissabonista todella näppärästi ja edullisesti junalla ja matkaa kertyy non 25 kilometriä Meidän asunto sattui olemaan myös juna-aseman läheisyydessä, joten tämä päiväreissu oli todella helppo toteuttaa. 

Matkaan kannattaa varautua lämpimillä vaatteilla, Sintra sijaitsee Sintravuorten pohjoisrinteelllä ja kaupungin upeat linnat sijaitsevat todella korkealla, jossa lämpötila on paljon alhaisempi. Tämä on vielä tärkeämpää tietysti muistaa talviaikaan matkustaessa.

Aivan Sintran juna-aseman vierestä taas sijaitsee hop on hop off -bussipysäkki eikä tällä reissulla kannatta väheksyä näiden käyttämistä. Bussi kiipeä tottuneesti pieniä vuoristoteitä upeiden nähtävyyksien luokse. 

 




Sovitimme omaan aikatauluun oikeastaan vaan yhden kohteen, eli 1800-luvulla rakennetun Penan palatsin. 

Mitä korkeammalle menimme, sitä sakeammaksi sumu kävi. Palatsin yhteydessä on upea puutarha, joka lumosi myös tavisena sumuisena päivänä, puutarhasta löytyy yli 2000 kasvilajia. 

 Puutarhasta oli vielä kipuamista ylemmäs, kohti Penaa, joka oli verhoutunut sankkaan sumuun ja näyttäytyi meille vasta aivan vieressä seistessä.
 















Sumun vuoksi en valitettavasti saanut Penaa suurempana kokonaisuutena kuvaan. Linna on todella vaikuttavan upea. Mutta sumussa oli toisaalta oma viehätys ja tunnelma oli todella sadunomainen.

Meille kävi myös ehkä hyvä tuuri, koska näimme Penan vielä iltavalaistuksessa. Toinen hop  on hop off -linja nimittäin kävi Cabo da Rocassa eli Manner-Euroopan läntisimmässä paikassa. Sieltä viimeiselle vuorolla palatessa kuski kysäisi, haluaisimmeko lähteä vielä käymään  hänen mukanaan reitillä, joka vei linnaan. Näky olisi kuulemma upea iltavalaistuksessa. Ja niin taas istuimme ja ihailimme vuoristoreittiä ja linnoja, tällä kertaa iltavalaistuksessa ja kuutamossa. Ja Pena todellakin oli vakuuttava myös silloin ja oli pienen ekstrareitin  arvoinen.

Hieman nyt ehkä hymyilyttää meidän ruokailu Sintrassa, joka ei ollut se kaikkein tunnelmallisin. Sinä ajankohtana  vaadittiin tuore negatiivinen testitulos, jos halusi ruokailla sisällä. Olimme pärjänneet hyvin ilman testitulosta, koska Lissabonissa pystyimme  ruokailemaan mainiosti ulkotiloissa. Sintrassa taas oli paljon kylmempi ja päädyimme nälkäisinä pienen kiinalaisen ravintolan terassille (sisällä ei ollut yhtään ihmistä, mutta sinne meillä ei ollut asiaa) . Ruoka oli ihan siedettävää, mutta  lasillinen punaviiniä taisi olla huonoin koskaan maistamani. Hieman palellen mutta kuitenkin hymyillen nautimme viinimme viileässä talvisessa vuoristoilmassa. Koska Sintrassa vaan ei voi olla asiat huonosti, niin satumainen se on.

Tonen kohde eli Cabo da Roca saa mös oman postauksen kuvineen, joten palaan siihen taas  myöhemmin.

Ihanaa alkavaa viikkoa <3

 

 




 

2 kommenttia

  1. Upeita rakennuksia ja tunnelma kuvissasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sintra onkin yksi upeimmista paikoista, joissa olen käynyt <3

      Poista