Hei, miten näitä asukuvia kuvataan? Voisiko joku kertoa vinkkejä? Haastavaa on, mutta halusin kuitenkin kuvata uudet lempihousuni. Twist and Tango -merkkiset tekonahkahousut. Kivaa vaihtelua ainaisille farkuille.

Pusero on myös syksyn ostos Tallinnasta Stradivariuksesta.  Olin jo vuosia aiemmin päättänyt, että  kukkakuosit eivät ole minun juttua. Mutta nyt nämä kukkakuviot tuleva aivan joka puolella vastaan ja yhtäkkiä ne näyttävätkin taas houkuttelevilta.  

Instan puolella muuten vilahti yksi mekkokuvakin. Joka on aika harvinaista, varsinkin jos mekko on minipituinen. Housut on on enemmän minun juttu.

 Mutta miten kukkakuosi?  Herättääkö ihastusta vai onko inhokki?

Kävin eilen katsastamassa tulevaa kevättä Villa Tremondon pr-päivillä. Yksi heidän brändeistään on  Edblad. Merkiltä löytyy korujen lisäksi vaatteita ja sisustustuotteita. 

Aina yhtä tyylikästä ja kaunista.

 Loppuun vielä idea tarjoiluun. Eikö olekin aivan mielettömän taitavasti rakennettu herkkupöytä. Siitä tuskin uskalsi ottaa, jottei tämä hieno asetelma olisi rikkoutunut. 

Osaisinkohan tehdä samanlaisen. Voisin kokeilla tätä seuraavalla Espanjan matkalla.

Ihanaa viikonloppua!

Olen useita kertoja viihdyttänyt ystäviäni kertomuksilla omista ruokakokeiluista. Olemme nauraneet vedet silmissä ei niin onnistuneille lopputuloksille.
Tällä kertaa otin haasteeksi Josen meze Libanonin herkut -kirjan reseptit.
Viininlehtikääryleet eivät vaikuttaneet kovin haastavilta. Ja kaikki tarvittavat aineet olivat helposti ostettavissa.
Kirjan ohjeessa sanotaan, että viininlehtikääryleiden rullaaminen terapeuttista. No eipä ollut, vaan olin aivan epätoivon partaalla. En voinut millään käsittää, miten pieni viininlehti saadaan käärittyä niin, että täytteet pysyvät sisällä. Jatkoin kuitenkin sitkeästi ja laitoin edelleen pienen epäuskon vallassa rullat kattilaan kypsymään 1.5 tunniksi.

Uskomatonta, mutta kääryleet pysyivät kypsennyksen aikana yhtenä kappaleena. Ne eivät olleet ehkä täydellisen näköisiä, mutta maku oli hyvä.

Kääryleiden lisäksi tein kirjan ohjeilla tabbouleh-salaatin, korianterilla maustettuja perunoita, punajuuri-fetasalaattia, hummusta ja leipää. Nämä muut olivat helppo ja nopea tehdä.

Millaiset arvostelut sain perheeltä tästä suorituksesta ja maistuiko ruoka?
Vanhemman tyttömme mielestä ruoka oli hyvää ja toivoi saavansa lisää samantyylistä ruokaa. Nuoremmalta en saanut kunnon vastausta.  Käsittääkseni myös mieheni tykkäsi. Lihaa tosin hieman kaipaili ja kyseli. No ei ollut tällä kertaa. 

Voi olla, että uskaltaudun jatkossakin kokeilemaan kirjan ohjeita.

Joten rohkeasti vaan rullailemaan viininlehtikääryleitä, jos ette vielä ole kokeillut. Koska minäkin onnistuin!

Tarina alkaa  nuoruuden heppatyttöiästä. Tallille oli päästävä, alkeiskurssille. Siellä kaverin kanssa  unelmoimme omasta hevosesta, tietysti. Alkeiskurssin lopussa tipuin laukatessa selästä ja minulta murtui olkaluu. Vuoden päästä oli uusi yritys ja uusi kurssi. Sama hevonen ja sama askellaji eli laukka. Tipuin taas selästä ja nyt toinen olkaluu murtui. Tähän jäi harrastus lukuunottamatta satunnaisia ratsastusretkiä metsässä ystävän ponilla. En siis koskaan edennyt juurikaan siitä alkeistasosta. Ja pelko laukkaamiseen jäi.

Mutta niin jäi myös rakkaus hevosiin.
Ja sitten aikuisiällä tulivat unet. Näin säännöllisin väliajoin unta ratsastuksesta. Mutta unessa oli aina jonkinlainen ongelma, hevosella ei voinutkaan ratsastaa. Käsittelin asiaa alitajuntaisesti unissani. Halusin asiaa, jota en voinut toteuttaa.  Elämään tuli mies ja lapset ja muutimme  Helsingin keskustasta lähemmäksi hevostalleja. Päätin aloittaa ratsastuksen uudelleen, islanninhevostallilla. Tämän lisäksi sain itselleni toiselta tallilta vuokrahevosen, Thokan.Vihdoin sain toteuttaa nuoruuden unelmaa, eli ratsastaa. Tätä onnea ei kestänyt kauaa.  Islanninhevostallin toiminta lopetettiin ja samaan aikaan Thokan omistaja päätti myydä hevosen. 

Tuntui kurjalta, olin taas alkutilanteessa. Ei ratsastusta. Lähellä ei  ollut toista islanninhevostallia, jossa käydä. Ja vuokrahevonen myytäisiin pois.

Kunnes eräänä  päivä tallilta palatessani mieheni kysyi hieman (ehkä) ärtyneen oloisena "no paljon se hevonen sitten maksaa?".

Mutta ne unet, niitä ei ole enää koskaan ollut tämän jälkeen...

Kuvat: Frida Steiner

Lauantaina pääsin Suvilahteen nauttimaan murhaavan illallisen.  Illallisen teemana  on julkaista maailmaankuulun taiteilijan Hermes Mansun työ. Ennen taideteoksen julkaisua joudumme kuitenkin keskellä murhamysteeriä. 

Näin alkaa Gurmee Teatterin kolmen ruokalajin Murhaava Illallinen. Illan aikana pääsemme seuraamaan murhamysteerin tutkintaa.  Kaikki ei ehkä ole sitä, miltä näyttää...

Tapahtumien näyttämönä on huikean visuaalisesti lavastettu ravintolasali. Tunnelma on mystisen hämärä, niin kuin murhamysteerissä kuuluu ollakin.

Illan menuun on laatinut ravintola Askin keittiömestari Filip Langhoff sesongin raaka-aineista.

Alkuruokana  marinoitua kuhaa ja sipulia, pääruokana paistettua maa-artisokkaa, hirvenlihaa ja sieniä Loppuratkaisua jännitimme  karamellisoidun talviomenan ja ruskistettu voin sekä kahvin kera.

Jos elämysilta gourmetruokaa ja teatteria yhdistettynä kiinnostaa, niin lisätietoja Gurmee Teatterin Murhaavasta illallisesta saat täältä, klik. 

Illan tarjosi Gurmee Teatteri

 

Päätin  ottaa heti talven alussa (tuli lunta, on siis talvi) käyttöön leivinuunin. Olen aiemmin käyttänyt leivinuunia lähinnä patojen hauduttamiseen. Mutta tällä kertaa ajattelin yllättää perheeni tekemällä siellä pizzaa pizzakivellä.

Aloittelin jo edellisenä päivänä polttamalla tulta yhden pesällisen, eli esilämmitin leivinuunin. Näin kuulemma on hyvä tehdä.

Tänään laitoin sitten tulet leivinuuniin. Leivinuuni veti hienosti, mikä on sinänsä jo saavutus. Mutta oikean lämpötilan saavuttaminen onkin se hankalin juttu. Heti kun pienentää ilman tuloa, alkaa tuli hiipua.  Ja kuinka aikaisin se lämmittäminen pitää aloittaa?

Minusta tuntuu, että olen koko päivän ollut kettiössä, vahtimassa tulta. Mutta onneksi meillä on keittiössä Stadikan kunnia-aition tuoli, missä istua.

Entä se pizza sitten. Yritin opiskella hieman pizzan tekoa Pizze, kaikki pizzasta -kirjasta. "Hyvän pizzan sielu on hyvä takina". Olisi ehkä pitänyt opiskella lisää. Teen kyllä ruokaa ja onnistun siinä ihan hyvin. Mutta jos kyseessä on mitä tahansa taikinaan liittyvää, niin aivan varmasti menee pieleen. Tein taikinan ohjeiden mukaan. Kun tyttöni näki taikinan, kommentti oli "äiti, ootsä ihan tyhmä. Tää on liian löysää". Perään tuli oppitunti taikinan oikeasta koostumuksesta. Kiva.

Ennen ja jälkeen uunin.

Pizza oli pakko laittaa vielä lopuksi  kuumaan uuniin hetkeksi, koska leivinuunissa ei ollut  tarpeeksi korkeaa lämpötilaa.

Mutta pizza oli todella maukasta, joten onnistuin kai jossain suhteessa kuitenkin. Annoin lapselle luvan tehdä toisen pizzan ja tuossa se nyt onnellisena pyörittelee ilmassa täydellisen koostumuksen pizzapohjaa. Hah.

Täytynee siis vielä harjoitella leivinuuni lämmitystä korkeampaan lämpötilaan. Ehkä eläkkeellä. Tai käyttää sitä vain haudutukseen.

Onko muilla samanlaisia kokemuksia leivinuunista? Tai antaa hyviä vinkkejä? Kaikki otetaan ilolla vastaan.