Olen sisustanut vierasmajaan rauhallisen lukunurkkauksen. Aiemmin olohuoneessa ollut Lundia-hylly ja osa kirjoista on ollut jo muutamia vuosia täällä. 

Samalla kun huomaamatta tilasta on tullut jonkinlainen kesä- ja viherhuone hedelmäpuineen.

Huomasin vuosi sitten, että aitoviikuna tykkää olostaan meidän vierasmajassa  ja nimenomaan valoisammalla puolella. Täällä on viihtynyt  ja talvehtinut jo monta vuotta myös oliivipuu. Tilaa pidetään suurimman osan ajasta viileänä ja valoa on riittävästi. Tästä rohkaistuneena ostin  myös rakastamani sitruunapuun. 

Nyt yritän hoivata ja kasvattaa näitä rakkaudella. Sitruunapuun kukkia olen varovaisesti pölyttänyt pienellä pensselillä ja yritän parhaani mukaan muistaa kastella sekä lannoittaa kasveja.  Viikunasta esimerkiksi näkee todella nopeasti, jos kastelu ei ole ollut riittävää.

Oliivipuu pääsi hieman kuivahtamaan viime syksynä ja tämän seurauksena tiputti suurimman osan lehdistään. Mutta tästä en ole ollenkaan huolissani, olen nähnyt niin monet ihmeheräämiset tämän oliiivipuun kohdalla. Viime kesänä niin hyvin voinut viikuna  nuupahti ennen aikojaan ja tiputti hedelmänsä. En siis päässyt nauttimaan juustoja ja viiniä  omien viikunoiden kera. Tässäkin taisi syynä olla liian vähäinen kastelu. Aitoviikuna tiputtaa myös kaikki lehtensä talveksi, mutta aloittaa uusien kasvattamisen jo todella aikaisin keväällä.

Kesällä kasvit tietysti pääsevät pihalle nauttimaan auringosta. Tosin juuri kesäaika onkin se haastavin osuus näiden kasvien kanssa. Vietämme aikaa paljon mökillä ja silloin kastelu saattaa jäädä huonommalle. Mökkikausina sijoitan kasvit hieman varjoon ja niin, että sade pääsee kastelemaan ruukut. Ja sitten vaan toivon parasta.

Kauniissa keramiikkaruukuissa kasvavat puut, situruspuun kukinnan hurmaava tuoksu sekä lasi roseeta on ehkä lähinnä sitä fiilistä, mistä olen jäänyt tänä keväänä paitsi kun matkustaminen ei ole onnistunut. Olen siis luonut itselleni oman pienen mielikuvitushetkeni etelään.