Oman vuoteni koronaa

 


Vuoteen on mahtunut paljon asioita, jotka jäävät mieleen ikuisesti. Outoja ja pelottavia asioita. Mutta toisaalta myös runsaasti hyviä asioita. Katson kuvia ja näen vain hyviä hetkiä. Onko aika kullannut muistot vai olenko oikeasti selvinnyt vuodesta helpolla. 

Nyt kun istun meidän vierasmajassa, muistuu niin elävästi mieleeni aika, kun vietin täällä vuosi sitten kaksi viikkoa etätöitä tehden. Tilanne on sama mutta toisaalta niin eri kuin vuosi sitten.

Viimeinen matka

Viimeinen matka ennen koronaa jää todellakin mieleen. Ennen matkaa seurasimme tiiviisti matkustussuosituksia sekä taudin kulkua, ja päätöstä tehdessä tilanne oli vielä se, että matkustusta ei kielletty. Koska määränpää Nizzassa oli huoneisto, päätimme toteuttaa matkan. Perillä tilanne muuttui radikaalisti, mutta koska emme voineet enää asioihin vaikuttaa, päätimme nauttia olostamme olosuhteista huolimatta. Kotiin lähdön koittaessa katsoin merta ja mietin, että sitä näkymää en tule näkemään pitkään aikaan.






korona-ajan lentokenttä
Nizzan täysin tyhjä lentokenttä lähtiessä

 


Karanteeni

Vierasmajamme nousi arvoon arvaamattomaan koronavuonna. Olin jo sopinut mieheni kanssa kahden viikon karanteenista perheestä Nizzan matkan jälkeen. Tämä johtui mieheni työn luonteesta, jossa ei voi ottaa ylimääräisiä riskejä sairastumisesta.  Mutta tähän päälle tuli vielä karanteeni töistä ja etätyö. Tein siis kaksi viikkoa etätöitä vierasmajassamme, täysin eristyksissä muista. Muistan alkuun miettineen, miten ehdin lukea kirjoja, katsoa kaikki mahdolliset Netflix-sarjat, kuunnella musiikkia ja jumpatakin itseni kuntoon. En tiedä miten sain aikani kulumaan, sen kuuden tunnin työpäiväni lisäksi, mutta yhtään mainitsemaani asiaan en tehnyt. Aika kului kuitenkin yllättävän hyvin ja ulkoilu oli tietysti suuri ilo. Pisteet perheelle, lapset leipoivat paljon ja minulle toimitettiin usein herkkuja. Mieheni hoiti mallikkaasti (niin kuin aina) talouden ja osti minulle siinä sivussa uuden auton rikki menneen tilalle. Koska julkisilla kulkeminen ei ollut vaihtoehto tuleviin työmatkoihin. Aiemmin tekemäni esittely omasta karanteenipaikastani löytyy täältä.

Ruuan lisäksi sain pyydettäessä toimituksen roseeviiniä viinikaapista sekä kauniin lasin.

 
Taulu, jonka ostin karanteenissa. "Kaiken sen jälkeen"

Etätöitä pikkumökissä

Kohortti

Kohortti oli sana, joka ei kuulunut aiemmin sanavarastooni. Ja kuinka tutuksi se onkaan nyt tullut. Työpaikalle tuli uusi osasto, jonka nimi oli kohortti. Se tunnelma, kun ensimmäisen kerran puin kaikki mahdolliset suojavaatteet ylleni, tarkasti määrätyssä järjestyksessä, avasin oven osastolle, jolta ei voinut kesken kaiken poistua. Oli kuin olisit mennyt avaruuteen, edessä odotti jotain tuntematonta, näkymätöntä ja pelottavaa.

Nykyään sinne mennään toki asiallisesti suojautuneen, mutta se ei ole enää muuta kuin hieman epämiellyttävää työskentelyä ja uusi normaali.


 



Elämäni kesäloma

Töissä ilmoitettiin lomautuksista kesän alussa. Halukkaat saivat ottaa lomautusta enemmän. Tarjouduin heti vapaaehtoiseksi. Sain elämäni pisimmän "loman". Oli vihdoin mahdollisuus viettää mökillä aikaa murehtimatta heti loman loppumisesta ja toisaalta juuri sitä koronaa. Kesä ja ilmat olivat täydelliset, istuin tuntikausia katsellen lintujen elämää ja vaan olin.



Ystävyys

Ystävyydestä tuli itselleni koronavuoden teema. Jos mahdollista niin ystävyys tuli vieläkin tärkeämmäksi elämässä. En koskaan unohda niitä ihmisiä ja niitä puheluita ja viestejä, jotka sain oman kahden viikon karanteenin aikana. 

Myöhemmin keksittiin keinoja tavata turvallisesti ulkona ja ne hetket tuntuivat niin juhlallisilta. 

Kesä toi helpotuksen hetkeksi. Sain mökille vieraaksi ihanan paljon ystäviäni, sellaisiakin, jotka eivät aikaisemmin olleet siellä käyneet.  Kun kaikkien kalenterit olivat tyhjiä niin yllättäin olikin helppo sopia tapaamisista ja toisaalta pitkän kevään jälkeen oli niin kova tarve nähdä ihmisiä, että asiat vaan sovittiin eikä jätetty "sitten joskus" puheeksi.

Vein ystävän yllätyspiknikelle hänen synttäripäivänään
 

 


  

Uusi normaali ja helpotus

Syksy ja talvi jatkui uutena normaalina. Näin siis myös töissä. Totuimme koronan läsnäoloon, siitä tuli arkipäivää. Arkirutiinit olivat samat kun aiemmin, käymme mieheni kanssa töissä, joissa etätyö ei ole vaihtoehto. Oma liikuntaharrastus on jatknut samanlaisena kuin aiemmin, tämän on mahdollistanut oman punttisali. Vanha koiramme ei kaipaa enää pitkiä lenkkejä mutta tämän tilalle taas on tullut lenkit ystävän kanssa. 

Tammikuussa sain ensimmäisen rokotteeni, siitä kolmen viikon päästä toisen. Rokotepäivä jää ikuisesti myös mieleeni täydellisen liikennekaaoksen ja  lumimyrskyn myötä. Mutta olisin saapunut paikalle vaikka ryömien ja kaikki esteet voittaen. Rokotus toi toki helpotuksen tunteen, myös läheisiäniä on rokotettu. Mutta täysin onnellinen siitä voi olla vasta, kun kaikki muutkin ovat saaneet rokotuksen. Maskia käytän tietysti edelleen ja rajoitusten vuoksi olen rauhoittanut oman elämäni myös hetkeksi.

Ikävä

Olisin niin mielelläni päättänyt tämän koronavuoteni kuviin Espanjan terassilta. Rokotuksesta huolimatta en ole vielä valmis matkustamaan vaan yritän maltaa mieleni vielä hetken. Siihen asti kunnes tilanne selkeästi helpottaa ja matkustaminen helpottuu.

Turku ja Porvoo ovat olleet minun "ulkomaanmatkani". Mutta miten ihania ja piristäviä reissuja nämä ovatkaan olleet. Myös Sipoonkorpi tuli tutuksi sekä Helsingin niin monet ulkoilualueet.




 


Nämä siis asioita, jotka tuleva ensimmäisenä mieleeni tästä ajasta. Ysävyys, rauhoittuminen, pitkä loma ja upeat vuodenajan vaihtelut. Vaikka koenkin selvinneeni vuodesta helpolla, on ahdistus ja pelko läheisten sairastumisesta on kulkenut koko vuoden mukana. 

Pystyn hyvin kuvittelemaan myös toisenlaisen tilanteen ja mihin ahdinkoon vuosi on aikuisia ja nuoria vienyt ja voinkin vain kiitollisena todeta, että vuosi on kohdellut minua niin armollisesti. Näin ei kaikilla ole. Eikä tilanteeseen ole ihan hetkeen vielä helpotusta...

9 kommenttia

  1. Tämä oli niin hienosti kirjoitettu. Hyvä omakohtainen dokumentti oudosta vuodesta myös ihan itseäsi varten niin että muistaa vuosienkin jälkeen tämän oman elämän kohdalla kummallisimman ajan, kun kaikki alkoi. Voisin yrittää itsekin kirjoittaa aiheesta.
    Oli superia, että ehdittiin tehdä se Nizzan-matka ja miten kivaa siellä olikin kaikesta huolimatta, vaikka oltiin niin paljon asunnollakin - no, siinä ei ollut mitään valittamista :) Ystävyys syveni, opittiin tuntemaan toisiamme haastaviksi muuttuneissa olosuhteissa, mitkä olivat jo siellä aivan toisenlaiset koronan vuoksi - lähes täysin autioksi muuttuneessa kaupungissa.
    On hyvä huomata miten sitä sopeutuu tilanteeseen kuin tilanteeseen, kun on pakko. Sosiaaliset ympyrät on lähes nolla, lähiperheen lisäksi. Pitää oikein miettiä, jos on pakko lähteä keskustaan ja silloin pyrin hoitamaan kaikki asiat yhdellä kertaa ja heti kun ovet aukeavat. Ei ollut ennen niin. Itsellä suurin huoli on juuri nyt äidistä, joka elää suruaikaa vielä pitkään. Miten voisimme tehdä jotain mukavaa yhdessä, kun minnekään ei voida mennä - vaihtoehdoksi jää kävelylenkit ja kahvittelu äidin luona, mikä on kyllä itsellekin piristysruiske.
    Ihanaa alkavaa viikkoa Sari <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maarit <3. Itselleni tämä oli jotenkin tosi haastavaa, on niin paljon helpompaa kirjoittaa vaatteista, kosmetiikasta tai sisustuksesta, kun avata omaa elämäänsä, kokonaista vuotta. Meinasin jo antaa periksi :) Matka oli kaikkinensa kuitenkin hyvä ja ihana että olen saanut sut mun elämään oikeana ystävänä ja meillä on vielä monta reissua edessä <3. Ihanaa viikkoa sinulle Maarit <3

      Poista
  2. Ihania kuvia ja koronavuodessa on ollut se ihanaa, että ne hetket kun on voinut tavata, ollaan tavattu. <3

    Teidän Nizzan matka osui kyllä teille hankalaan kohtaan, mutta onneksi ehditte nauttia matkasta. <3

    Oikein ihanaa uutta viikkoa Sari. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin muuten ollaan tehty, kun voinut tavata niin ollaan tavattu. Ihanasti sanottu ja tämä on juuri se mun tämän vuoden teema <3. Ihanaa viikkoa ja toivotaan, että voidaan taas pian tavata <3

      Poista
  3. Minun ulkomaani on ollut Karkkila. Ainoa paikka jossa olen uskaltanut vierailla korona-aikana! Niin hyvin sanoitit tunteita tästä ajasta. Ystävät ovat entistä tärkeämpiä ja tietysti myös se, että on (kop kop) tähän asti selvinnyt terveenä.
    Ihanaa uutta viikkoa sinulle Sari <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Outi <3. Ihanaa, että sinulla on Karkkila, tekee elämästä varmasti paremman <3. Ystävät ovat kyllä se, mitä niin paljon kaipaa <3

      Poista
  4. Viimeisen vuoden aikana on todella eletty meille kaikille "once in a lifetime" -hetkiä. Yli sataan vuoteen ei näin laajaa pandemiaa ole maailmalla ollut. Nykyään vielä tiedonvälitys, mukana taskussa kulkevat viestimet, some jne. jakavat tietoa 24/7 tilanteista eri puolilla. Edellisen vastaavan tilanteen aikana infoa saatiin aina viiveellä. Ihmismieli on ihan varmasti mennyt koville kuluneen vuoden aikana eikä tilanne vieläkään ole ohi. Hyvä kooste omasta koronavuodestasi. Jos tämä jotain opettaa niin ainakin kärsivällisyyttä, yksinkertaisten asioiden arvostamista, ystävyyttä ja elämistä itsessään.
    Ihanaa uutta viikkoa koronasta huolimatta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjo <3. Infotulva alkaa olla melkoinen ja vaistomaisesti aina etsii tietoa, lähinnä sitä pientä toivon pilkahdusta. Nyt tosin tekisi mieli lähteä jonnekin korpeen, vaikka mökille ja ilman mitään tiedotusvälineitä. Olla vaan ja nauttia... Ihanaa viikkoa <3

      Poista
  5. Mielenkiintoinen postaus! Muistan hyvin teidän Nizzan matkanne, täältä kotoa käsin seurasin jännittyneenä, miten korona siellä kehittyy.
    Ja oli ihanaa, kun kävitte kesällä Turussa. Kun jälkeen päin tuota kesää miettii, niin silloin oli koronatilanne todella matalalla tasolla.
    Ihanat kuvat ja tunnelmat. Vuoteesi mahtui kuitenkin paljon kaikkea. Hieno kooste koronavuodesta.
    Hyvää viikonloppua Sari <3

    VastaaPoista